Vaikka on jo ihan liian myöhäistä olla hereillä, kirjoitan silti muutaman sanan.
Halu
tehdä
yhteistyötä.
Sitä joko on tai ei ole.
Sitä joko kaipaa tai ei kaipaa.
Sitä joko tavoittelee tai ei tavoittele.
Jos kaksi tahoa pyrkii molemmat aktiivisesti yhteistyöhön ja yhteiseen ymmärrykseen, tulos on harvoin huono. Jos jompikumpi osapuolista ei piittaa yhteistyötä pätkänkään vertaa, ei toisen aikomuksilla ole enää mitään merkitystä. Yksin ei saa juuri koskaan mitään onnistumaan.
Lasteni kanssa olen oppinut sen, että minun panostukseni suhteeseemme on vain osa kokonaisuutta. Osa tulee heiltä, enkä minä pääse määräämään sitä osaa. Samahan se on avioliitossa tai ystävyydessäkin. Toinen voi kannatella suhdetta jonkin aikaa, mutta pitkällä tähtäimellä hyvään suhteeseen tarvitaan ainakin kaksi osapuolta. Yksinään on vaikea ryhtyä hyvään suhteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti