Mitä tehdä vaikeille sukulaissuhteille? Äitini ei suostu tulemaan meille, lapseni eivät suostu lähtemään äitini luokse kylään ja itsellenikin tietty etäisyys antaa voimia varsinaiseen arkeen.
Veljeni on selvästikin kypsynyt minuun eikä kerro minulle enää mitään elämästään. Äidin sairasteluhan on ihan varmasti minun syyni. Tai jokin muu on minun syyni. Siksi minua kai voi kohdella juuri niin huonosti kuin kulloinkin tuntuu.
Kadehdin perheitä, joissa suhteet ovat 'normaaleja'. Kadehdin ihmisiä, joiden perhesuhteet ovat kunnossa.
Pitäkää huolta läheisistänne, kun teillä on sellaisia. Minunkin puolestani ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti