Särkylääkkeet eivät paranna kipeän jäykkää selkääni, mutta ovat selviytymiseni kannalta aivan välttämättömiä. Muutaman kerran vuodessa iskevä selkäjumi innostuu istumatyöstäni, pitkistä työmatkoistani, vähäisestä liikunnastani ja röhnöttävistä istuma-asennoistani. Nyt pitäisi alkaa liikkumaan ja paljon, mutta mistä sen ajan ja tarmon oikein ottaisi?
Pitkät päivät ja univelka kelpaavat minulle vallan hyvin syyksi sille, että olen iltaisin rättiväsynyt ja mahdottoman uupunut. Usein tuntuu aivan kivuliaan väsyneeltä. Enkä saakaan houkuteltua itseäni silloin liikkeelle ja ulkoilemaan. Sadesäät ja pimeähköt illat eivät myöskään ole omiaan kannustamaan minua muualle kuin tietokoneelle tai sovhvan nurkkaan löhöämään.
Viikonloppuna nukun univelkaa pois, hoidan välttämättömiä kaupassakäyntiasioita ja yritän löytää aikaa lempiharrastuksilleni. Hieman liikunkin, mutten selvästikään tarpeeksi.
Nyt pysyn toimintakunnossa vahvoilla särkylääkkeillä, mutta tiedän, etten voi jatkaa näin kovin kauaa. Kipeä jumi tuntuu välillä vasemmalla, välillä oikealla, toisinaan enemmän edessä kyljessä asti ja toisinaan vain selässä. Muutaman vähemmän onnistuneen hierontakokemuksen jälkeen suhtaudun hierojalle menoonkin jo epäuskoisesti. Yksi hieroja keskittyi enemmänkin puhaltelemaan ja karkottamaan pahoja henkiä selästäni pois. Tai siltä se ainakin vaikutti. Toinen murjoi minut viikoksi aivan mahdottoman kipeään kuntoon. Ilman särkylääkkeitä ei selvitty siitäkään kohtelusta.
Sauvakävelemään? Siinäkö ainoa mahdollisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti