Mitä kaikkea olet tehnyt tänään parantaaksesi elämäsi laatua? Mikä on tämänpäiväinen satsauksesi lähi-ihmistesi hyvinvoinnin eteen? Entä kuinka monta kertaa olet tänään valittanut jostain elämäsi epäkohdasta? Tai edes tuntenut vetoa siihen?
Tyytymätön ihminen nurisee ja narisee puhuessaan. Hän etsii syyllisiä ja ahdistuu helposti vastoinkäymisistä. Hän hölkkää raivon voimalla likuportaat ylös, sillä hän on jo myöhässä. Tai hän majailee likuportaissa leveästi ja ärsyyntyy äänekkäästi, kun liikuntaa kaipaava kanssaihminen haluaa astella portaat ylös asti.
Mutta sellaista sattuu, itse kullekin meistä. Ne ovat niitä hetkiä, joista emme olisi välttämättä erityisen ylpeitä, jos pääsisimme tarjkastelemaan tilannetta ulkopuolisen silmin. Huomaisimmehan silloin tartuttavamme äkäisyyttämme moneen muuhunkin - aamun aggressiivisin ketjureaktio!
Mutta ne henkilöt, jotka toistavat tuota samaa kaavaa päivästä toiseen, vuosi toisensa jälkeen, passittaisin mielelläni asumaan johonkin ikävyyspaikkakunnalle ja töihin paikalliseen ikäväyritykseen. Saisivat siellä pottuilla toinen toisillensa ja hankkia itselleen vihamiehiä aamusta iltaan. Toki naurun remakoitakin hetkiä elettäisiin ehkä keskivertosuomalaista enemmän: ilohan irtoaa hetkessä, kun joku muu höpöpää epäonnistuu pahasti tai jopa raskaasti!
Ehkä tuo oma paikkakunta voisi sijaita vieläpä jollain asumattomalla saarella, jossa he pääsisivät luomaan omat arvonsa ja oman kulttuurinsa ihan itse. Muuttaisikohan se enemmän heidän, vai niiden muiden saarelle joutumattomien elämää enemmän? Ja mihin suuntaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti